Älä koskaan päästä Roosua keittiöön... Tai voi käydä käy huonosti.
Päivä alkoi ihan normaalisti ja aurinkoisesti(?), otin vaan kauniita asukuvia kauniista asustani feat. kaunis hymyni ja kauniin tummat silmänaluseni.
Neulepaita ~19,90 € / H&M, ostettu toissa viikonloppuna kun kävin shoppailemassa. Emmuista hehkutinko asiaa täällä.
Noh, alamäki alko jo siitä kun miun the One Ringin ketju päätti sanoa itsensä irti. En malttanut kuitenkaan luopua tuosta sormuksesta hetkeksikään, ja koska sormessa pidettäväksi se on liian iso (sitäpaitsi kuka nyt haluais pitää sitä sormessa, sillonhan on näkymätön!), päätin laittaa sen rannekoruun roikkumaan. Näyttää aika typerältä if you ask me, mutta olkoot. Tuosta korustakin on tippunut yksi koristekivi. Ja suokaa anteeksi awkward käteni. Onneks onnistuin sentään ottamaan kuvan niin että näyttää kun miulla olis tosi pitkä kynsi, vaikka oikeasti se on just tuosta kuvan ulkopuolelle jääneestä kulmasta lohjennut!
No sitten piti ruveta leipomaan muffinsseja Saksan leirikoulun myyjäisiä varten. Yksin. Ketään muuta ei ollut kotona. Myönnän, että luin ohjeet ääneen, laskin kaiken ääneen ja muutenkin kommentoin kaikkea, etten varmasti mene sekasin ohjeissa. Tyyliin "Seittemän desiä vehnäjauhoja. Seittemän, seittemän, seittemän. Okei. Yksi... kaksi..." tai "Okei nyt tulee vaikea osa eli rasva, eli tätä pitää laittaa kaks kertaa kakssataa grammaa eli neljäsataa grammaa ja tässä on kuussataa eli kaks kolmasosaa joka on niinku tuos.... EI! Apua!"..... Sitten sokeritkin meinasi loppua kesken, mutta onneksi olin fiksu ja löysin jonkun minipurkin josta sain just sen puuttuvan desin!

Paita sopi hyvin jauhojen uhriksi - "Iloinen mieli korvaa puuttuvan älyn". Nimenommaan. Onnistuin säätämään sen aikamittarijutun silleen ettei siinä yhtäkkiä näkynytkään mitään lukuja, ja sitten tosi fiksusti vielä painoin jotain nappia, joka sitten hyppäytti sen ajan alkuun. GREAAAT. Siinä iski sitten viimestään paniikki, miten pitkään nää nyt on ollut uunissa ja miten pitkään pidän näitä vielä ja jokohan ne olis...... Kerkesin tökkiä niitä tikulla noin viis kertaa, ennenkun lopulta päätin ottaa ne ulos. Liian aikaisin kuulemma, ne nyt vähän sitten lässähti mutta whatever.

Sitten ajattelin toisen pellillisen paistuessa, että tarviin nyt kyllä jotain hyvää koska tää leipominen on näin kamalan stressaavaa. Ja sain tosi hienon idean tehdä kaakaota siitä niinkun oikeasta kaakaojauheesta, ei mistään sellasesta kaupan valmisjutusta, vaan sekottelin itse kaikkia vaniljasokereita sinne joukkoon. No joo. Onnistupa taas. Näytti vähintäänkin epäilyttävältä, eikä makukaan mikään erityisen ihana ollut. Note to self- kannattaa ehkä laittaa ne jauheet ens kerralla vaikka pohjalle tai jotain, tai ainakin noudattaa sitä purkin kyljen vinkkiä, jossa sanotaan että siihen kaakaoon laitetaan kuumaa vettä tai maitoa, ei kylmää.
Ihan nättejä niistä muhvinsseista sitten kuitenkin tuli. Tai ainakin hyviä, maistelin nimittäin yhden ja omnomnom, kelpais! Toivottavasti kelpaa muillekin, parempi ois ostaa tai sitten itkeä ja ostaa >: (
Vissiin kuitenkin olis ihan hyvä, että tällasilta ihmisiltä jotka sekä on erittäin tunareita, että omistaa erittäin huonon tuurin, evättäis kokonaan pääsy keittiön puolelle. Sillä säästettäis paljon aikaa ja ihmisten hermoja, ja se olis ihan niinkun yhteisen hyvänkin vuoksi kannattavaa. Kiitos!