i'm awkward

Paiwaa!

Se ois maanantaina ensimmäinen koe ja itse koeviikko alkaa perjantaina (tosin jollain sattuu olemaan sillon vapaapäivä, ähähä!). Saattaa olla että joku ei oo vielä avannutkaan kirjoja, mut en kyllä sit tiedä et kuka mahtais olla niin laiska. Varsinkin kun tämä joku on vielä saattanut päättää kirjoittaa yhteiskuntaopin, joka tosiaan on se ensimmäinen koe. Tämä sama mystinen henkilö saattoi myös jättää osan muistiinpanoista kirjoittamatta ja piirrellä kivoja kuvia kyseisen oppiaineen tunneilla. No mutta schwups!

Feis öf thö dei. Pahoittelen hiuksieni ympäriinsälentelyä ja sitä että miun silmä on punanen. Päätin että oon liian laiska etsimään peiliä piilareiden poisottoa varten ja sit jotenkin feiluroin siinä aika pahasti ja silmä otti vähän damagea. Noo, mitäs pienistä, eihän pienetkään meistä.

Ylläni komeilee se Tallinnasta ostettu pääkallopaita, kolme numeroa liian iso ihana neuletakki ja kaulan ympärille on kiristetty kesällä hankittu ruutuhuivi. Jalassa oli ne myöskin Tallinnasta hankitut farkut jos kiinnostaa.

Mie en oikein tajua että mihin miun kaikki aika menee. En tee mitään enkä kuitenkaan myöskään kerkeä tehdä mitään. Tänäänkin olin silleen että joo teen vaikka mitä, luen kokeisiin ja luen yhtä lempparikirjoistani pitkästä aikaa etc etc, mutta oho kappas en kerennytkään tehdä _yhtään_mitään_. Taito se on tääkin, vai...? :D

Eilen tehtiin sentään kaverin kanssa jotain neljä tuntia meidän enkun suullista esitelmää. Välissä tuli tosin vähän lipsuttua muunkin tekemisen pariin, esimerkiks Google kääntäjällä leikkiminen oli varsin hauskaa. Päätin myös jostain mystisestä syystä piirtää itselleni viikset ja parran kulmakynällä. Tästä upeesta luomuksesta ei nyt valitettavasti oo kuvamateriaalia, mutta tein hienon kuvamanipulaation esittämään eilistä naamaani:

Hååååttt! Miksen voinut vaan syntyä mieheksi? :D

Sitten kävi myös sellainen episodi, että ovikello soi. En yleensä ottaen tykkää avata tuntemattomille ihmisille ovea, mutta päättelin että on vähän vaikee esittää ettei ole kotona kun kaikki valot on päällä ja meidän nauru tod. näk. kuulu kylän toiselle puolelle asti. Noo, siellä oli joku kertomassa keräyksestä sotaveteraanien hyväksi, ja olin tietysti ihan että "juu odota hetki etsin jostain rahaa : )". Sitten kun kantelin niitä kolikoita sille, iski yhtäkkiä sellanen kamala tunne että nyt ei ole kaikki kunnossa. NIMITTÄIN MIULLA OLI EDELLEEN NE ERITTÄIN TYYLIKKÄÄT PIIRRETYT VIIKSET JA PARTA NAAMASSA :D Siinäpä sitten yritin pitää pokan loppuun asti, onneks oli tuo huivi kaulassa niin sain sitten peiteltyä kasvojani sen suojiin. EPIC FAIL! En enää koskaan avaa ovea katsomatta ensin peiliin. Tai ehkä vaan suosiolla revin ovikellon seinästä irti ja laitan oveen kiinni kyltin "EMME VASTAANOTA VIERAITA (uskokaa pois, se on oman mielenterveytenne kannalta erittäin hyvä asia)".

Siinä oli miun jännittävien päivien kohokohdat. Onneksi osaan ja tsillei... Voisin toki myös kertoa kaks muutakin hyvää juttua, mutta kun otetaan huomioon ettei kukaan niistä noin kymmenestä ihmisestä joille oon ne kertonut oo nauranut yhtään vaan päinvastoin sanoneet että ne oli ihan typeriä juttuja, niin en taida nolata itseäni enempää vaan painun suosiolla lukemaan sitä yhteiskuntaoppia. Jos jaksan :D